Tervehdys kaikille ja Tervetuloa tutustumaan kettuterriereihimme !

Perheemme asustelee Hämeessä, Valkeakoskella. Tällä hetkellä perheemme kokoonpanon muodostaa allekirjoittanut eli Erna, Mikko, joka yrittää pitää jonkun tolkun emännän koiratouhuissa, marraskuussa 2006 syntynyt pieni, ihana prinsessavauvamme Tiiu sekä karkeakarvaiset kettuterrierit Tytti (Wolfheart Talk Me Over) sekä Roya (Dandiepraid Chianti).

Oma koiraharrastukseni alkoi 80-luvun lopussa, jolloin kilpailin TOKOssa lainakoiralla, kultainen noutaja Simonilla. Sitä ennen, ihan pikkuipanasta alkaen, tuli ulkoilutettua kulmakunnan koirat. 16-vuotiaana sain kuitenkin ylipuhuttua vanhemmat ja meille hankittiin "ihan oma" koira. Kettuterrieri vaikutti meille sopivalta rodulta, aktiivinen, siisti, tempperamenttinen jokapaikan höylä ja vielä tarpeeksi pienessä paketissa. Loppiaisena vuonna 1992 lähdettiin pentua katsomaan Luhtikylään, kennel Wolfheartiin. Mieluinen poika pentu löytyi ja niin viikkoa myöhemmin meille tuli Peter Pan eli Tico. Yhdestä suurimmista unelmistani oli tullut totta…

Tico on uskomattoman hieno persoona, varsinainen gentleman. Tutustuessani Mikkoon 1994, ei ollut vaikea kännyttää Ticon avulla myös häntä kettarifaniksi. Vuonna 1996 päätettiin hankkia Ticolle kaveri, ja tällöin meille muutti Talk Me Over, Tytti, jälleen Paula Heikkinen-Lehkoselta. Kun olimme Tyttiä hakemassa, muistan Paulan sanoneen "tässä on sellainen tyttö joka saattaa pistää perheen järjestyksen uusiksi". Piti paikkansa, hyvin äkkiä se näytti Ticolle kaapinpaikan, ja eipä Tico herrasmiehenä pistänyt yleensä vastaan. Tytti on kipakka ja tempperamenttinen pakkaus, joka ei säästele hellyyden osoituksiaan omalle perheelle. Se rakastaa tyttövauvaamme ja on apuna lapsenhoidossa. Tytti siirtyikin Tiiu-tytön nimiin keväällä 2007. Tytti on saanut kasvaa luonnonlapsena, ilman suurempaa koulutusta. Siitä huolimatta sen kanssa on ollut tavattoman helppo kiertään ympäri maailmaa, se on kuin kotonaan paikassa kuin paikassa. Tytti on aina valmis toimintaan, kun taas Tico osaa nauttia sadepäivistä sohvalla makoillen, tälle harmaapartaiselle eläkeläiselle se jo sallittakoon.

Roya liittyi joukkoomme elokuussa 2006. Roya on viehättävä virolaisneiti, jonka lähes täysvalkoisesta emästä odotin pentua hyvän aikaa. Siskoksia syntyikin huimat 8 kappaletta, eli valinnanvaraa oli, vähän liikaakin. Kun luovutusaika läheni olin ”raakannut” jäljelle kaksi ihanaa pentua, joista oli vaikea valita. Kasvattaja Natalja sanoikin, että ehkä minun on tehtävä tämä viimeinen valinta sydämellä, ja Roya oli sen paikan selkeästi lunastanut. Roya tyttö on varsin taipuisa luonteeltaan joten se tulee mainiosti juttuun myös kipakan Tytin kanssa. Ehkäpä Roya joskus isona tyttönä pyöräyttää seuraavat Pikku-Muijan pennut ja siitä tulee oiva aisapari pikku tyttärellemme lapsi-ja koira kilpailuihin.

Kennelnimi on myös tullut anottua, ja yksi pentue eli pentu on rekisteröity kennelnimen Pikku-Muijan alle. Valitettavasti tämä ainoa poikapentu, Pikku-Muijan Antti-Armastus kuoli tapaturmaisesti alle vuoden ikäisenä. Kasvatustyö loppui sen koommin. Josko Royan myötä B-pentuekin saadaan aikaiseksi…kuka tietää.

Ticon ja Tytin ansiosta olemme saaneet monia hyviä ystäviä Suomesta ja ulkomailta, ja ehkäpä juuri niiden ansiota oli myös se, että Roya löysi meidän perheeseen. Kokemuksia, joita näiden pitkänenien kanssa on saatu, ei voi rahassa mitata. Elämä kettuterrierin kanssa on seikkailu…