Oma koiraharrastukseni alkoi 80-luvun lopussa, jolloin kilpailin TOKOssa lainakoiralla, kultainen noutaja Simonilla. Sitä ennen, ihan pikkuipanasta alkaen, tuli ulkoilutettua kulmakunnan koirat. Myös isosiskon aktiivinen harrastus saksanpaimenkoirien kanssa lisäsi koirakuumetta. Saksanpaimenkoira oli toki mielessä yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona, olihan meille kasvattaja suvussa, kennel Zauber. 16-vuotiaana sain  ylipuhuttua vanhemmat ja meille hankittiin "ihan oma" koira. Päädyin kuitenkin pienempikokoiseen rotuus ja Kettuterrieri vaikutti meille sopivalta rodulta, aktiivinen, siisti, tempperamenttinen jokapaikan höylä ja vielä tarpeeksi pienessä paketissa. Loppiaisena vuonna 1992 lähdettiin pentua katsomaan Luhtikylään, kennel Wolfheartiin. Mieluinen poika pentu löytyi ja niin viikkoa myöhemmin meille tuli Peter Pan eli Tico. Yhdestä suurimmista unelmistani oli tullut totta…

Tico on uskomattoman hieno persoona, varsinainen gentleman. Tutustuessani Mikkoon 1994, ei ollut vaikea kännyttää Ticon avulla myös häntä kettarifaniksi. Vuonna 1996 päätettiin hankkia Ticolle kaveri, ja tällöin meille muutti Talk Me Over, Tytti, jälleen Paula Heikkinen-Lehkoselta. Kun olimme Tyttiä hakemassa, muistan Paulan sanoneen "tässä on sellainen tyttö joka saattaa pistää perheen järjestyksen uusiksi". Piti paikkansa, hyvin äkkiä se näytti Ticolle kaapinpaikan, ja eipä Tico herrasmiehenä pistänyt yleensä vastaan. Tytti oli kipakka ja tempperamenttinen pakkaus, joka ei säästele hellyyden osoituksiaan omalle perheelle. Se rakasti tyttövauvaamme ja on apuna lapsenhoidossa. Tytti siirtyikin Tiiu-tytön nimiin keväällä 2007. Tytti sai kasvaa luonnonlapsena, ilman suurempaa koulutusta. Siitä huolimatta sen kanssa oli tavattoman helppo kiertään ympäri maailmaa, se on kuin kotonaan paikassa kuin paikassa. Tytti oli aina valmis toimintaan, kun taas Tico osasi nauttia sadepäivistä sohvalla makoillen. Tytti oli koira, jollainen sattuu kohdalle vain kerran. Se todisti että uskomattomalla voittajan asenteella kehässä voi pärjätä vaikka ulkonaisesti kauniinpiakin olisi...

Roya liittyi joukkoomme elokuussa 2006. Roya on viehättävä virolaisneiti, jonka lähes täysvalkoisesta emästä (Dandiepraid Addio to Skerli) odotin pentua hyvän aikaa. Siskoksia syntyikin huimat 8 kappaletta, eli valinnanvaraa oli, vähän liikaakin. Kun luovutusaika läheni olin ”raakannut” jäljelle kaksi ihanaa pentua, joista oli vaikea valita. Kasvattaja Natalja sanoikin, että ehkä minun on tehtävä tämä viimeinen valinta sydämellä, ja Roya oli sen paikan selkeästi lunastanut. Roya tyttö on varsin taipuisa luonteeltaan joten se tuli mainiosti juttuun myös kipakan Tytin kanssa. Joskin nyt reilu parivuotiaana yritti haastaa Tyttiä, kunnes muisti paikkansa... 

Kennelnimi on myös tullut anottua, ja yksi pentue eli pentu on rekisteröity kennelnimen Pikku-Muijan alle. Valitettavasti tämä ainoa poikapentu, Pikku-Muijan Antti-Armastus kuoli tapaturmaisesti alle vuoden ikäisenä. Kasvatustyö loppui sen koommin. Josko Royan myötä B-pentuekin saadaan aikaiseksi…kuka tietää.

Kesäkuussa 2008 Arvi muutti perheeseen, ehkäpä sovittelemaan tassuja Ticon suuriin tassunjälkiin. Täytyy sanoa, että ole koskaa nähnyt näin vilkasta, mutta samalla hyvätahtoista terrierivesseliä. Arvilla on sata lasissa kaiket päivät, ja se jaksaakin väsymättä koheltaa Tiiu kanssa. Tiiusta ja Arvista on tullut miltein erottamaton pari. Tiiu on oppinut esittelemään Arvin vieraille : "Arvi on palikka". Arvi on komea "mustatakkinen" poitsu, joka on osoittanut myös erinomaista taipumusta keinoluolilla ja koiraperheemme ensimmäinen käyttövalio.

Joulukuussa 2009 Arvin kaveriksi muutti toinen Italian poika, Häppi. Häppi tuli meille 3-vuoden iässä, ja vaikka "pojilla" on vain vuoden ikäero, ne tulevat hyvin juttuun keskenään. Häpin on tarkoitus elää meillä loppuelämänsä, perheen keskellä, kun tähän asti se vietti kennelkoiran elämää. Siihen miksi juuri Häppi tuli meille, liittyy "suuri tarina"... Kiitos Marco.

Ticon ja Tytin ansiosta olemme saaneet monia hyviä ystäviä Suomesta ja ulkomailta, ja ehkäpä juuri niiden ansiota oli myös se, että Roya ja Arvi löysi meidän perheeseen. Kokemuksia, joita näiden pitkänenien kanssa on saatu, ei voi rahassa mitata. Elämä kettuterrierin kanssa on seikkailu…

Our family is living in Valkeakoski, little town in southern Finland. At this moment our family is composed of me, Erna, my husband Mikko, who is trying to keep some kind of control about my dog enthusiasm, our little princessdaughter Tiiu, who was born 2006 and of course…wire-haired foxterriers Roya (Dandiepraid Chianti) and Arvi (Strozzavolpe Blackjack).

My dog activity started in the end of 1980's. Those days I started to compete in obedience tests with our neighbours' golden retriever Simon. Also my sister's active hobby with her fine german shephards, made my dogfeever worser. When I was 16 years old I managed to talk over my parents I got permission to take completely own dog. I was thinking german shephard and althought I had sister who was breeding I thought that smaller breed is better to me. Wire-haired foxterrier appears to be right breed to our family: active, tidy and temperament dog and this all added to small size…perfect. In epiphany of year 1992, we went to kennel Wolfheart and we find charming puppyboy, Peter Pan "Tico" After a week Tico moved to us. One of my biggest dream had come true…

Tico was wonderful character, real gentleman. When I met Mikko in 1994, it wasn’t hard to get him to be foxyfan aid of Tico. Tico was very calm guy who got excellent points of character test. Tico begin of all this...In the year 1996 we decided to take friend to Tico, and that summer Talk Me Over "Tytti" joined our family.

Tytti was full of temperament which was shown her fondness to own family all the time. She came best friend of our daughter and that’s why Tiiu was  owner of Tytti. Tytti hasn’t got that of kind training than Tico got in juveline but despite of that Tytti is wonderful pal to travel and live with. Tytti was always ready to action. Tytti was my dog of once in a lifetime. She showed that when only behaving like a winner, you really can be a winner.

August 2006 Roya puppy came to us. I had earlier put my eye on Roya's dam, Dandiepraid Addio to Skerli, almost allwhite bitch, breed by Natalja and Svetlana Volkova, from Estonia. May 2006 puppies of this bitch was born and we made reservation one of these 8 puppies. One reason why it was Roya, which finaly moved to us, was that she looks like little Addio to Skerli. She is total sweetie, very kind to all people and animals. She reminds me a cat, likes to sleep in sun and is little bohemian one.

I have also breeder name, kennel Pikku-Muijan (something like "tiny-bitch's, on of Tytti's nicknames ). Tytti had only one puppy, Pikku-Muijan Antti-Armastus who sadly died acxidently just before one year age. Maybe Roya will make Pikku-Muijas B-litter some day...

June 2008 Arvi-boy joined to our family. It was quite quick desision to take this dark male puppy. We were planned to take puppy later, after we have moved to new home, but...Im so glad Arvi is here. I havent ever seen so lively, happy puppy than Arvi is. He is running and playing all day on. And likes to really be with Tiiu, they seems to be parcel. Arvi showed also excellent gifts in caves and he is our dog family first working champion, which we are really proud of.

December 2009 we got new family member, Häppi. Häppi is also from Italy, cheerful and happy guy, which will live with us rest of his life, as family member. Althougt their are quite same age with Arvi, boys are getting along well.

Because we have these wonderful foxies, we have had many so good friends in Finland and abroad. Life is adventure with a foxterrier…